Revoltons - Night Visions (2003)

Lisää neljän euron poweria, ja tällä kertaa todella vahvasti paskalta löyhkäävää sellaista. Tahtoisin sanoa, että Night Visionsissa ei ole mitään hyvää, mutta totuus on se, että tokihan siellä muutamia kelvollisia ideoita (joita ei ole viety loppuun). Kaikki kelvolliselta vaikuttavat ideat ovat kuitenkin kärpästen surinaa korvissani, sillä yksi aspekti, yksi asia pilaa tämän progepower-levyn täysin: laulu.


Taiteilijanimellä "Andro" kulkeva italialaismiekkonen mölisee mikrofoniin niin sietämättömästi, että en yksinkertaisesti kyennyt kuuntelemaan levyä loppuun, vaikka kuinka yritin. Instrumentaaliosiot eivät ole turhia tai huonoja kuin vain puolet ajasta (karkeasti arvioituna), mutta Andron tulkinnasta ei tahdo löytyä hetkeäkään, jolloin kuulija ei toivoisi mieluummin  vaikkapa jääpiikkiä korvakäytävään puhkaisemaan tärykalvot, jotta välttyisi vielä yhdeltä epävireiseltä äännähdykseltä (mitä ei voi lauluksi kutsua edes ironisesti).

Kymmenen kappaletta ja viisikymmentä minuuttia tätä sontaa on liikaa kenelle tahansa. Pysykää kaukana, kiertäkää niin kaukaa kuin voitte. Se, mitä en tahdo ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisin, on, että miten on mahdollista, että yhtye on saanut julkaistua kolme (!) levyä näin täydellisen kuuntelukelvottoman esikoisen jälkeen... samalla solistillakin, vielä. Maailma on epäoikeudenmukainen paikka, jos tämänkaltainen paska saa kuulijoita.

P.S. Tiedän, että tämä teksti tulee alle tunnin edellisen jälkeen. Sitä voisi kutsua laiskaksi osaltani. Mutta, muistakaa, teidän ei tarvinnut kuunnella Revoltonsia sitä aikaa. Minun piti.