En malta olla vertaamatta Sacred Heartia kahteen sitä edeltäneeseen soololevyyn. Kun kuuntelee peräkkäin The Last in Linen ja Sacred Heartin, huomaa heti, että toiselle levylle on kerätty joukko fillereitä ja laiskoja sävellyksiä. Mitenkään muuten en voi kuvata esimerkiksi Shoot, Shootia tai Another Lieta - jopa levyn "hittibiisi" Hungry for Heaven tuntuu köyhän miehen versiolta Rainbow in the Darkista. Ne samat elementit, mitkä tekivät The Last in Linestä neroutta hipovan tuotoksen, ovat edelleen läsnä, mutta... laimennettuina. Se sana minulle tulee mieleen: laimennettu - kuin Ronnie James olisi kaatanut lasillisen laadukasta viskiä aiemmilla studiokierroksillaan, mutta tällä kertaa joukkoon oli eksynyt jääpala tai kaksi.
Yksi asia, joka hämmentää aina, on levyn avausbiisi King of Rock 'n Roll, joka on tai ei ole live, mutta on tehty kuulostamaan siltä kuin se olisi äänitetty bootlegginä. Miksi? Mitä tarkoitusta tämä palvelee? Ensimmäisellä kerralla, kun kuuntelin levyä (tämä oli muistini mukaan vuoden 2005 kesällä, vuosi sinne tai tänne), luulin saaneeni luun käteen, että levykaupassa (RIP Isabel, Hyvinkään paras ja ainoa levykauppa) oli mennyt kaksi levyä sekaisin. Toinen biisi, levyn nimikkobiisi, oli kuitenkin aivan normaalisti studiossa äänitetty. What's the fuckin' point, man?
Wikipediassa väitetään, että Sacered Heartin äänityksissä kitaristi Vivian Campbell ja RJD itse olivat... menettämässä välistään ymmärrystä. Ja se kuulostaa - tai ehkä kyseessä on vain tekosyy, mene ja tiedä. Sacered Heart, vaikka sillä onkin hetkensä, on laiska levy: se on sävelletty vasemmalla kädellä, soitettu hyvin mutta vailla intohimoa ja joukkoon on heitetty B- tai C-luokan kappaleita. RJD on kuitenkin - kuten aina - oma epäinhimillisen kova tulkitsija, täynnä tunteenpaloa ja tarvittaessa raspista kiukunkaltaista ilmaisua. Kysymys (joka on tarkoitettu retoriseksi) kuuluukin: onko Dio koskaan laulanut huonosti? Varmasti on olemassa levyjä/kappaleita, joilla miehen yritys ei ole ollut yhtä kova kuin -80-luvun kultavuosinaan, mutta suoranaisesti laiskasti ja heikosti hän ei liene koskaan laulaneen - näin ainakin haluan ajatella. Tästä eteenpäin en aio täten kommentoida RJD:n laula, ellei jotakin poikkeavaa syytä ilmene; mies kun laulaa aina erittäin hyvän ja erinomaisen rajamailla, joskus tuolla puolella.
Vaikka Sacred Heart on laiska levy, se ei ole huono levy. Kuten tuli sanottua, se on heikko tuotos vain verrattaessa miehen häkellyttävän kovaan (ja tiiviiseen) putkeen klassikoita, joihin toki myös kolme Rainbown levyä lasketaan. Sitä sopiikin pällistellä oikein porukalla: kuinka sama mies on ollut tekemässä klassikoita kolmelle eri bändille kymmenen vuoden aikana. Kiistämättömästi voidaan sanoa, että tuon kymmenen vuoden aikana hän lauloi, sanoitti ja osaltaan myös sävelsi kuusi (!) klassikkoa, yhden levyn joka on toisten mielestä klassikko (en tunne Rainbown esikoista niin hyvin, että voisin sanoa juuta saati jaata)... ja Sacred Heartin.
Sanon sen, mitä kaikki ajattelemme: "C-C-C-C-COMBOBREAKER!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti