Manowar - Kings of Metal (1988)

Kings of Metal on Manowarin suosituin levy - teos, josta yhtye tullaan muistamaan. Syystä, koska levy on täynnä hittejä hittien perään: Kings of Metal, Hail and Kill, Heart of Steel, The Crown and the Ring... Kyllä, nämä kappaleet ja ne muutkin ovat erinomaisia - jopa Joey DeMaion egobuusteri toimii, koska sävellys ei ole hänen omansa (vaan ymmärtääkseni kyseessä on klassinen sävellys, jonka DeMaio on sovittanut bassolle... taivas, yksi seitsemästä sinetistä taisi rävähtää juuri auki). Tuskin kukaan lähtee kiistämään, että nämä kappaleet ovat hienoja tuotoksia ja Kings of Metal kuuluu jokaisen metallisydämen kokoelmaan.

Ongelmia tietenkin on. Tärkein on se, että joukossa on kaksi "teosta", jotka ovat vähintäänkin turhia ja/tai provosoivia. Kyllä, nyt otan bonusbiisinkin mukaan keskusteluun, sillä Pleasure Slave on niin antifeministinen, naisia objektivoiva ja yksinkertaisesti loukkaava kappale, että en voi sivuuttaa sitä, vaikka haluaisin. Sävellyksenä ja vokaalisuorituksena se ei ole hassumpi, mutta jo yksinkertaisesti se fakta, että suuri osa kappaleen päälle on miksattu naisten orgasmistista ääntelyä, menee niin reilusti hyvän maun tuolla puolen, että sävellyksen laadun arvioiminen on yhtä turhaa kuin Manowarin lyriikoihinsa upottamien allegorioiden etsiminen. Joku irvileuka varmasti yrittää väittää, että kyseessä on vain ironinen kappale tai että yhtye tarkoituksella provosoi. Hyvä on, luultavasti totuus on, että DeMaio todella haluaa provosoida tarkoituksella, mutta provokaationkin voi tehdä NIIIN paljon paremmin! Ironia... No, laitetaan kappaleen lyriikat kokonaisuudessaan tähän, niin saat itse arvioida. (Pahoittelen kirjoitusasua - johtuu käyttämästäni sivustosta, jossa ei osata englantia kunnolla)

She Is Waiting To Kiss My Hand
But She Will Wait For My Command
My Chains And Collar Brought Her To Her Knees
She Now Is Free To Please
Woman Be My Slave
That's Your Reason To Live
Woman Be My Slave
The Greatest Gift I Can Give
Woman Be My Slave
Before Her Surrender She Had No Life
Now She's A Slave Not A Wife
Her Only Sorrow Is For Women Who Live With Lies
She's Taken Off Her Disguise
Woman Be My Slave
Chained Unto My Bed
Woman Be My Slave
Begging To Be Fed
Your Body Belongs To Me
Woman Come Here
Remove Your Garments
Kneel Before Me
Please Me
Woman Be My Slave
Chained Unto My Bed
Woman Be My Slave
Begging To Be Fed
I Want You Now
Woman Be My Slave

Joo, ironiaa, joo.

The Warrior's Prayer on toinen kappale, jota en ymmärrä, koska se ei ole kappale. Onhan se ihan hauskaa, että yhtye käytti kappaleessa kerrottua "rukousta" myöhemmin Gods of War -levyllä, mutta mielestäni se ei silti oikeuta yli neliminuuttista tarinatuokiota isoisän ja lapsenlapsen välillä. Ottaisin tilalle mielummin toisen Wheels of Firen tasoisen sävellyksen.

Manowarista pitää tai sitten sitä inhoaa, mutta perustelut molempaan kantaan löytyvät Kings of Metalilta. Se ei välttämättä ole Manowarin paras levy (en ainakaan ole vielä valmis sanomaan niin, vaikka sillä onkin yhtyeen parhaat yksittäiset kappaleet), mutta se on eniten manowarmainen levy yhtyeen diskografiassa. Tokihan on selvää, että yhtye on yrittänyt yli kaksikymmentä vuotta tehdä uutta Kings of Metalia, mutta vaihtelevin tuloksin. Minusta Into Glory Ride ja Sign of the Hammer ovat kiinnostavampia levyjä, koska ne eivät kuulosta yhtä totaalisesti stereotypiseltä Manowarilta, mutta ymmärrän kyllä miksi levy on niin pidetty kuin se on: se on täynnä hyviä, suoraviivaisia heavy metal -sävellyksiä, jotka potkivat kuulijaa perseelle harvinaisen kovaa.

P.S. Syystä X siirtäessäni tätä nimenomaista levyä levyltä tietokoneen kautta kännykkääni, prosesissa tapahtui kummallisuuksia ja äänenlaatu romahti. Tiedostot kännykässäni kuulostavat siltä kuin levy olisi äänitetty rikkinäisten kuulokkeiden kautta. En ole kohdannut samaa ongelmaa muiden levyjen kohdalla, joten mene ja tiedä nyt sitten.