Stone - No Anaesthesia! (1989)

Siinä missä Stonen esikoislevy oli varsin amatöörimäinen mutta intoa täynnä oleva tuotos, kakkoslevy No Anaesthesia! on tyystin toista maata: se on progen suuntaan vihjaileva, rönsyilevä ja mestarillinen esitys suomalaisen speed/thrash metallin pioneerilta. Kaikki suurimmat ongelmat, jotka minulla oli Stonen kanssa, ovat poissa: Janne Joutsenniemi laulaa paremmin kuin amerikkalaiset tai saksalaiset kollegansa (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, tietenkin), kappaleet kulkevat erinomaisesti ja ottavat käänteitä, jotka saavat Metallican pojat ihmettelemään ja pyörittelemään päitään, ja - mikä tärkeintä - levy on hävyttömän kova kokonaisuus.

Jos levyn kuuntelee (kuten pitääkin), alusta loppuun ajatuksella, huomaa, että vaikka jokainen kappale on veistetty samasta puusta, ne on veistetty eri muotoihin. Mielestäni Stone löysi juuri sopivan balanssin erilaista ja samanlaista pitääkseen levyn kiinnostavana mutta selkeänä kokonaisuutena. Kappaleiden väliset erot ovat kenties pienemmät kuin erot kappaleiden sisällä. Kyllä, sekin on mahdollista! Harvassa ovat tuotokset, joissa tempo ei muutu vähintäänkin kerran, muista, hienovaraisemmista mutatioista, puhumattakaan. Esimerkiksi levyn päättävä Meat Mincing Machine kulkee aluksi lähes seesteisissä tunnelmissa, mutta katkaisematta flow'ta siirtyy muutamassa iskussa ehkä levyn rankimpaan ja nopeimpaan rypistykseen. Levyn kohokohdaksi on omalle kohdalleni kohonnut No Anaesthesia -raidan nopea C-osa (paremman termin puutteessa).

Stone on kuitenkin Stone, joten mukana on paljon sitä samaa hirtehishuumoria, jota esikoinen oli pullollaan. Kuten aiemminkin, No Anaesthesia!lla on täysin turhanpäiväinen huumoripläjäys Kill the Dead, mutta toisin kuin esikoisen The Final Cuntdown, tämä on vain kymmenen sekuntia pitkä eikä täten revi korvia rikki sen pitempään. Myös lyriikat ovat kieli jos toinenkin poskessa kirjoitettuja: "Everytime you hit the man he cries blasphemies...in russian", "I got rubberboots, leatherwhip, everything! Balls full of seeds" sekä tietenkin "Get down, down on your knees / Make it slippery with grease/ This dreams been going on every night / You´re sure he loves you `cos you got it so tight". Hyvä, että kaiken ammattimaistumisen ohella jätkät eivät menettäneet huumorintajuaan... se tapahtui vasta myöhemmin.

Lyhyestä virsi kaunis, sanovat, koska minulla ei juuri ole enempää sanottavaa No Anaesthesia!sta. Se on erittäin hyvä levy - yksi parhaita trash metal -levyjä tähän asti - ja kuuluu jokaisen suomalaisen metallisydämen kokoelmaan. Joutsenniemen ulosannista muuten vielä sellainen asia, että vihdoin hän osaa laulaa oikeasti hyvin (kuten kuulemma Sweet Dreamsin kertosäkeestä) ja toisinaan hän yltyy puhtaaseen örinään (a'la Meat Mincing Machine) - hienoa, hienoa! Jos Stone ei ole tuttu, kuuntele No Anaesthesia! ja ymmärrä miksi yhtye on niin tärkeä suomalaisessa skenessä.