Blind Guardian - Somewhere Far Beyond (1992)

Somewhere Far Beyond kilpailee kollektiivisessa mielipiteessä parhaan Blind Guardianin levyn tittelistä Imaginations from the Other Side -levyn kanssa. Toki, ei käy kieltäminen, ettäkö levy olisi mitään muuta kuin timanttia alusta loppuun; onpa joukkoon eksynyt joitakin yhtyeen uran parhaita (Somewhere Far Beyond) ja tunnetuimpia (The Bard's Song - In the Forest) sävellyksiä. Silti, vaikka kuinka levystä pidänkin, en ole - syystä, jota en voi käsittää - muodostanut samanlaista suhdetta siihen kuin edeltävään, järjellä ajateltuna heikompaan (joskin erinomaiseen) Tales from the Twilight Worldiin.

Mitään vikaa Somewhere Far Beyondissa ei ole - se toimii kaikin tavoin erinomaisena esimerkkinä power ja speed metalin yhdistävästä tyylistä. Siinä missä Tales from the Twilight World oli pikemminkin speed metal -levy, joka flirttaili power-aspektin kanssa, toimien toisinaan paremmin kuin toisinaan, niin vastaavasti Somewhere Far Beyond tuntuu kääntäneen asetelman toisin päin. Ehkä tämä on karrikointi, mutta yritän sillä havainnollistaa pointtiani, että yhtye siirtyi -90-luvun alussa asteittain speedistä suoranaiseen progemetalliin. Jos Somewhere Far Beyondin haluaa asettaa jonnekin tällä akselilla - speedistä poweriin ja lopulta progeen - se osuu tismalleen kahden ensimmäisen taitoskohtaan: se on molempia ilman, että kumpikaan dominoi toista.

Hansi Krüsch laulaa aina yhtä jumalallisesti - jos jotakin, hänen ilmaisunsa on laajentunut ja saanut täysin uusia ulottuvuuksia, vaikka niistä ei aiemminkaan ollut puutetta. Kappaleista tahdon nostaa muutaman yksilön esiin, aivan uudenlaiselle jalustalle. Ensinnäkin Somewhere Far Beyond olisi levyn paras kappale omissa silmissäni, vaikka se ei käsittelisikään ehkä yhtä suosikkikirjasarjoistani, Stephen Kingin Musta torni -magnum opusta; kappaleessa yhdistyvät melodinen laulu, suoraviivainen jyräävä runttaus ja häikäilemätön narratiivi, joka korostaa sävellyksen "eeppisyyttä". Suuri fanisuosikki, joka jokaisen yhtyeen fanin tulee tuntea sointu soinnulta, The Bard's Song - In the Forest (se toinen The Bard's Song, eli The Hobbit ei ole huono, mutta harvapa sitä muistaa, kun edellä on tämä tekele...) ansaitsee kaiken kunnian, jota sille annetaan. Theatre of Pain, Quest for Tanerlon sekä vaikka avausraita Time What is Time kuvastavat levyn monipuolisuutta, mutta myös samankaltaisuutta - jokainen sävellys levyllä toimii omana kokonaisuutenaan, irrotettuna levyltä, mutta kaikki tukevat toisiaan. Erotuksena tietenkin turha välipala, The Piper's Calling, joka ei tuo mitään ja ärsyttää ylivuotavan paljon.

Somewhere Far Beyond on kenties se levy, jonka löisin käteen Blind Guardianista kiinnostuneelle henkilölle ensimmäiseksi oppitunniksi. Se sisältää niin laajasti eri osasia yhtyeen soundia, että toimii erinomaisena johdantona muuhun katalogiin; ehkä jopa parempi ensikosketus olisi (vielä) uusin At the Edge of Time, jossa yhtyeen proge-elementti on vahvemmin läsnä... Niin tai näin, Somewhere Far Beyond kuuluu mielestäni jokaisen power metal -fanaatikon kokoelmaan ja yleistietämykseen, sillä se ei osoita erinomaisesti yhden yhtyeen muutosta suunnassaan, vaan koko power metalin kehitystä speed-juurista kohti melodisempaa, jopa kaupallisempaa suuntaa. Somewhere Far Beyond on välipiste matkalla Walls of Jerichosta ja Follow the Blindista Legendary Talesiin ja Legacy of Kingsiin. Tämä on toki järkyttävä yleistys, mutta siinä missä nykyinen power metal on ottanut lähtökohdakseen pikemminkin Judas Priestin kuin Dio-aikaisen Rainbown, -80- ja -90-lukujen taitteessa genre oli toisenlainen. Jos et muuten pointtiani ymmärrä, kuuntele ensin Stratovariuksen Dreamspace ja sen jälkeen läimäytä soittimelle perään Episode tai Visions, niin saatat havaita joitakin... eroavaisuuksia.