Cannibal Corpse - Tomb of the Mutilated (1992)

Cannibal Corpse edustaa death metalia joidenkin mielestä tyypillisimmillään ja "puhtaimmillaan", vaikka kliinisyys ja tavanomaisuus ovat varsin kaukana, kun vertailukohdaksi otetaan mikä tahansa muu kuin death metal. Ei liene tarpeellista esitellä yhtyettä, joka on death metal -ikoni siinä missä Deicide, Obituary ja Death, ja siinä samalla - näin veikkaisin - mainituista tunnetuin metalliskenen ulkopuolella.

Tomb of the Mutilated on Cannibal Corpsen kolmas levytys ja pidetään virstapylväänä neloslevy The Bleedingin ohella. Levyltä löytyy yhtyeen heittämällä tunnetuin yksittäinen sävellys, Hammer Smashed Face, joka toimi allekirjoittaneen herätysäänenä lukiossa; toinen klassikko on I Cum Blood, joka ei ole yhtä ikoninen kuin Hammer Smashed Face, vaikka saattaakin olla parempi sävellys per se. Yhtyeen ultratekninen death metal ei varmasti vetoa kuin osaan metallikentästä - enkä tiedä aina kuulunko tähän osaan, luultavasti mutta en täydellä varmuudella - mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia maailma on pullollaan Cannibal Corpsen ja Suffocationin perässähiihtäjiä, jotka toisinaan jopa saavat aikaan pätevää musiikkia.

En aio vertailla Tomb of the Mutilatedia muihin Cannibal Corpsen tuotoksiin, koska se on täysin tarpeetonta - muut levyt yrittävät olla Tomb of the Mutilated, onnistuen vaihtelevasti. Levy on siis arkkityyppi Cannibal Corpselle ja samallan tekniselle, ääribrutaalille death metalille. Ne, joille tämä maistuu, tämä todella maistuu.

Tahdon käyttää hetken siihen, mikä monille - viimeistään - toimii lopullisena karkoittimena Cannibal Corpsen luota: lyriikat ja artikulaatio. Ensinnäkin, lyriikoilla ei ole meille kuolevaisille (= ei death metal -puritanisteille) väliä hyvin vähän, koska eihän niistä ota tolkkua Cris Barnesin surkean artikulaation takia. Hänen örinänsä on (aina ollutkin) hyvää, mutta artikulaation taso on vaihdellut hirmuisesti - Six Feet Underin levyillä hän yrittää edes lausua sanoja, mutta Cannibal Corpsen levyillä hän menee ns. John  Trady -koulukuntaan.

Mutta lyriikat. Hyi. Vittu. Ymmärrän gorekauhun, pystyn katsomaan sitä ja nauttiakin siitä jossakin mielentilassa, mutta jos levyltä löytyvät kappaleet Addicted to Vaginal Skin ja Post Mortem Ejaculation, shokkiarvo on ylitetty jo niin suurella marginaalilla, että järkeä ei enää ole. Tämä ei shokeeraa, tämä karkottaa pois. Kauhu toimii tunnelmansa puolesta, jossa groteskit yksityiskohdat ja huomiota tuovat vain maustetta, korostavat tunnelmaa, mutta Cannibal Corpse haistattaa pitkät millekään näin hienovaraiselle ja menee suoraan Brain Dead - tason gorefestiin (ha-ha). Tämä ei jätä paljoa vastalauseita:

Here I come, blood gushes from
bleeding black blood
her head disconnected
As I came, viciously I cut, through her jugular vein
She's already dead, I masturbate with her severed head
My lubrication, her decomposition
Spending my life molesting dead children
-Cannibal Corpse, Necropedophile

En aio sanoa, että Barnes kertoo haluavansa panna kuolleita lapsia. Silti tässä mennään niiiiiiiiiiiin kaukana kaikesta järkevästä ja rakentavasta kritiikistä tai lyriikasta, että... Hyi. Oksettaa, ei voi mitään. Vaikka en pidä lyriikasta, korostan, että sillä ei juuri ole väliä kuuntelukokemukselle, koska ei siitä ota tolkkua.

Tomb of the Mutilated kuuluu death metal -fanien yleissivistykseen siinä missä Deicide tai Scream Bloody Gore ja Lepsory. Se on levy niille, jotka tahtovat antaa aivojen levätä ja purkaa aggressiota - siihen se on erittäin hyvä levy.

P.S. Toinen arvostelu samana päivänä. I'm on fireeeeee.