Ozzy Osbourne - No More Tears (1991)

Sanoin aiemmin, että Ozzyn sooloura on minulle varsin yhdentekevä. Okei, en sanonut sitä aivan näin, mutta siellä jossakin rivien välissä se on. Tarkoitan tällä sitä, että Ozzyn ääni ei toimi oikein muuten kuin Black Sabbathissa, jonka vanhan materiaalin erottamaton osa se on. Myöskin Ozzyn soolotuotanto on liian selvästi tehty rahastustarkoitukseen, jotta olisi jotakin uutta laulettavaa "Pimeyden Prinssille". Diary of a Madman, vaikka sisältääkin kelvollisia sävellyksiä, on loppupeleissä varsin tyhjänpäiväinen levy, jonka nyanssit unohtaa varsin nopeasti. Toki Randy Rhoades soittaa upeasti ja niin edelleen, mutta jotekin kaikki tuntui vain... keinotekoiselta, väkisin kasaan kyhätyltä. Mikä tietenkin Ozzyn soolo"bändin", joka ei ole bändi sanan perinteisessä merkityksessä, historia on.

Niin tai näin: yritän sanoa vain sitä, että Ozzyn bändin tuotokset ovat lähtökohtaisesti keinotekoisia, ei niinkaan palavasta innosta musiikkiin syntyneitä, vaan tuottajien ja managerien (*kröh*Sharon*kröh*) toimeenpanemia. Tässä mielessä Ozzyn sooloura vastaakin pikemminkin popartistien urakehitystä ja -kehikkoa.

No More Tears on silti/täten hyvä levy. Se ei ota suuria riskejä, se ei revittele, rykäise kaksitoistaminuuttisella proge-eepoksella, se polkee tasaisen tappavasti. Kappaleet toimivat ja onnistuvat herättämään vähintäänkin ajoittain hymyn tai pään rytmikkään nykimisliikkeen. Desiren kaltaiset tykitykset vain toimivat.

Mutta tämän voi nähdä hyvänä tai huonona asiana, kuten aina: jos tahtoo varmasti pätevän levyn täynnä Ozzya, ei pety; jos tahtoo uusia uria aukovan, henkilökohtaisen tuotoksen, pettyy varmasti. No More Tearsista paistaa kaupallisuus läpi niin monesta kohdasta, että näennäinen into on ohuempi kuin saippuakupla. Kuten sanottua, tämänkin voi ottaa hyvänä asiana, sillä ainakaan joukossa ei ole erikoisissa sfääreissä tai tahtilajissa poukkoilevia sävellysten irvikuvia. Itse, kuten varmaan arvaattekin, en kuitenkaan pidä tästä, sillä todella hyvä musiikki - kaikki kouluarvosanalla kasi miinusta parempi - syntyy palosta, innosta, halusta jakaa omaa luovuuttaan muille, kaikille. Ozzy tekee levyjä, koska ne tuottavat rahaa ja antavat verukkeen lähteä pyörittämään taas niitä iänikuisia Crazy Traineja ja Mr. Crowleyta täpötäysille areenoille.

Olen kyyninen, ilkeämielinen ukko, kyllä. Vaikka en pidäkään ajatuksesta levyn takana, tykkään aina aika-ajoin pyöräyttää No More Tearsin soittimessa, fiilistellä Mama, I'm Coming Homea tai Zombie Stompia tai vaikka sitten Mr. Tinkertrainia. Kappaleet ovat hyviä, niitä kuuntelee mielellään ja esittelee kavereille, jotka eivät tunne levyä - mutta ne eivät ole klassikoita, eivät omissa kirjoissani ainakaan. Kyllä No More Tears Diary of a Madmanin pesee, koska kappaleet ovat sanalla sanoen parempia. Tämä on vähemmistömielipide, ei käy kieltäminen, mutta silti olen tätä mieltä, like it or not.