En kuule Somewhere in Timea enää musiikkina. Kuten on tullut sanottua, kyseessä on yksi ensimmäisistä hevilevyistäni, ja vaikka kyseessä ei ole ensimmäiseni, on se tähän mennessä blogia varten kuuntelemistani nostalgisin. Siinä vaiheessa, kun sain Somewhere in Timen lahjaksi, omistin jo ainakin Children of Bodomilta Follow the Reaperin ja Hatebreederin, ja samalla kertaa sain lahjaksi myös The Number of the Beastin, mutta silti nimenomaan Somewhere in Time on niin täynnä nostalgiaa, että musiikki itsessään on kadonnut.
Aah, muistojen loputon määrä! Kuinka elävästi palaavatkaan keväiset ja alkusyksyiset päivät ja aamut, jolloin kävelin kotoa bussipysäkille mennäkseni kouluun! On olemassa vain muutama levy, jotka vievät minut (tässä tapauksessa hyvällä tavalla) takaisin vuosiin 2004 ja 2005 ja yläasteen kuohuihin. Jokainen biisi, jokainen nuotti ja kaikki Somewhere in Timessa hohkavat tätä nostalgiaa. En yksinkertaisesti kykene kuulemaan erinomaisia kappaleita, joiden kautta olen Iron Maideniin aikoinani tutustunut, vaan kuulen loppumattomilta tuntuneet bussimatkat koululta lähimmälle pysäkille Herusissa, josta oli vielä käveltävä peltojen ja metsien välistä kaksi kilometriä kotiin. Aivan erityisesti Wasted Years ja De Ja Vu palauttavat nämä kokemukset mieleeni.
Luulen, että syy miksi nimenomaan Somewhere in Time on minulle näinkin nostalginen levy, juontaa juurensa siitä tosiseikasta, että kaikki tykittivät ja ihastelivat The Number of the Beastia, Powerslavea tai vaikkapa Piece of Mindia, mutta kukaan muu ei - näin ainakin sen muistan - tykittänyt Somewhere in Timea. Levy oli "minun", koska kaveripiirissäni juuri minä kuuntelin ja hehkutin Somewhere in Timea enemmän kuin kukaan muu. Levystä muodostui "minun" levyni - samalla tavalla kuin Follow the Reaperista tuli täysin "minun" levy. Ehkä kaikki muutkin tykittivät Somewhere in Timea yhtä paljon, ehkä kaikki kuuntelivat sitä noina vuosia jatkuvasti, mutta ainakaan siitä ei puhuttu yhtä paljon.
Somewhere in Time on minulle Iron Maidenin paras levy, vaikka en kykene kuulemaan sointuaakaan koko levyltä ilman nostalgiatrippailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti