Exhibit A:
Judas Priestin Point of Entry on yksinkertaisesti paska levy. Se on laiska, huonolla tavalla kaupallinen ja kaikin tavoin turha levy. Levyllä on kaksi hyvää biisiä (Heading Out to the Highway ja Hot Rockin'), muutama juuri-juuri kelvollinen (käsittämättömästi Don't Go ja Rob Halfordin ilmaisun varassa mittansa kestävä Desert Plains) ja loput ovatkin silkkaa Sitä Itseään.
Suurin ongelma levyssä on, kuten sanottua, laiska sävellystyö: riffejä ei ole kirjoitettu loppuun, vaan poikkeuksetta ne ovat kuin keskeneräisiä aihioita, demonauhoja. Toinen valtava ongelma on se, että levy ei tunnu Judas Priestiltä: kappaleet, kuten All The Way tai On The Run kuullostavat huonolta AC/DC-apinoinnilta ja levyn pohjanoteeraus, Turning Circles, tuo mieleen paskan AOR-kappaleen. Ehkä termi "AOR" on huono, joten Adult Oriented Rockin sijaan lieneekin pätevämpää puhua SOL:sta - Sleep Oriented Listening.
Tempo pysyy keskikastissa, eikä joukossa ole kunnon räväkkää Rapid Firen tai Exciterin kaltaista tykitystä, vaan levyn nopein kappale taitaa olla Hot Rockin', joka on korkeampaa keskitempoa. Soolotkaan eivät tunnu lähtevän sitten millään lentoon; Dave Holland ei edes yritä taltioida rummuistaan mitään ikimuistettavaa. Ian Hillin bassottelulta lienee turha edes odottaa muuta kuin tasavahvaa pömpöttelyä. Vain Halford pitää levyn kuuntelukelpoisena: hän on edelleen ilmiömäinen tulkitsija. Mielestäni hän yksistään kantaa suuren osan biiseistä maaliviivalle asti - laatuesimerkkejä olkoon Desert Plains ja All The Way.
Voisin jatkaa ja valittaa jokaisesta kappaleesta vuorollaan, etsiä asioita joita vihaan, mutta se ei palvelisi mitään tarkoitusta. Minä en pidä Point of Entryssä kuin kannesta... sekä aina yhtä huikeasta Halfordista, mutta sen kaikki ymmärtävät sanomattakin. Joku irvileuka voisi alkaa syyttämään minua yrityksen puutteesta - siitä, että yhden kuuntelun jälkeen kohautan olkiani ja kirjoitan haukkuvan tekstin - mutta minä olen yrittänyt kovasti pitää levystä. Myönnän, että minulla - kuten kaikilla - oli asenteeni ensimmäiselle kuuntelukerralle, mutta yritin sivuuttaa ne ja kuunnella levyä sen itsensä itselleen asettamista lähtökohdista. Mutta ei: Point of Entry on paska levy, ensimmäinen pohjamutaa kyntävä tuotos maratonissani. Olen ihmeissäni kuinka Judas Priest on kyennyt tekemään näin huonon levyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti