maanantai 9. joulukuuta 2013

Mietteitä projektin varrelta: 1970-luku

Kyllä minä tiesin alusta alkaen, että tästä tulee pitkä projekti, mutta ehkä se ymmärrys on iskostunut mieleeni vasta nyt kunnolla: jos kirjoitan viidestä levystä viikossa, koko projekti kestää noin kaksi vuotta! Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen aloittanut ja saanut aikaan (jo?) näinkin paljon.

Aloitin aikamoisessa huumassa mutta myös hämmennyksessä: mistä tarkalleen minun pitäisi kirjoittaa, mitä tarkalleen sanoisinkaan Black Sabbathin Black Sabbathista? Sitten, levyä ajatuksella kuunnellessa, ideat syntyivät ja pian teksti alkoi hahmottua. Ensimmäiset tekstit vielä hakevat hieman tyyliään, myönnän, ja epäilen joitakin kertoja uskallanko sanoa tästä ja tästä levystä näin ja näin rajusti. Tästäkin huolimatta olen tyytyväinen siihen, mitä olen kirjoittanut - vaikka itse sanonkin, Deep Purplen vertaaminen joukkoon individuaaleja ja Black Sabbathin pitäminen enemmän bändinä, ei ole huono huomio.

-70-luvusta jäi minulle erityisesti mieleen se, että levyt ovat pääosin erittäin hyviä, mutta ne eivät vielä "täysin" ole sitä metallia, joka minulle on tuttua: lähes poikkeuksetta jokaisessa levyssä on joku ratkaisu, joka ihmetyttää nykypäivänä - olkoon vaikka Starbreakerin kättentaputukset tai bassosoolo Fireballissa. Mutta levyt ovat sitä, mistä nykyinen metalli on kasvanut, lähtenyt versoamaan, joten en voi olla liian vihainen tai ihmeissäni ratkaisuista - jos vastaavia ratkaisuja olisi tehty esim. 2000-luvulla, asianlaita olisi tyystin toinen. Niin tai näin, levyt ovat olleet hyviä, mutta taidan tietää miksi: koska -70-luku oli metallin versomiskautta, tuon aikakauden levyistä puhuttaessa puhutaan lähes yksinoikeudella klassikoista, joten hyllystäni löytyy vuosikymmenen kohdalta vain klassikoita. Ehkä vuosikymmenen musiikillinen erinomaisuus on vain lähdeharhaa, siis.

Pitää kuitenkin muistaa, että tekihän Led Zeppelin joukon susipaskoja levyjä kyseisellä vuosikymmenellä (kuten IV - kyllä, minä sanoin sen!), joita en ole hankkinut juuri kyseisestä syystä (olen sen sijaan lainannut ne kirjastosta, kuunnellut ja miettinyt mitä on kulkenut Pagen ynnä muiden päässä ja suonissa (huomattavan huumemäärän lisäksi), kun kappaleet ovat syntyneet). Ehkä olisi ollut kiinnostavaa kirjoittaa siitä kuinka IV sisältää muutaman klassikon sekä joukon turhuuden multihuipennuksia (ihmiset: muistaakaa, että The Battle of Evermore on IVllä) ja seurata kuinka kakkamyrsky osuisi tuulettimeen.

Blogissa on kommentointimahdollisuus, jota sopii käyttää, jos siltä tuntuu. En tiedä ovatko tekstini liian subjektiivisia keskustelun avaamiseksi, mutta jos sinä olet aivan tyystin toista mieltä kanssani esim. IVn neroudesta, voit sanoa sen. Siksihän se mahdollisuus on olemassa.

Joukko suuria klassikoita myös puuttuu kokoelmasta: mm. Highway to Hell, Long Live Rock 'n Roll ja Sad Wings of Destiny tulevat mieleen. Ehkä tämä on anteeksiannettavaa, ehkä ei, mutta en ole hankkinyt levyjäni alunperin tarkoituksenani osoittaa kaikille kiinnostuneille mitä omistan ja mitä olen niistä mieltä, vaan yksinkertaisesti rakkaudesta musiikkia kohtaan... sekä tietenkin keräilynhalusta.

Odotukseni -80-luvulta ovat seuraavanlaisia: odotan metallin määrittyvän tarkemmin lähemmäs sitä, mikä on minulle entuudestaan tuttua. Odotan myös innolla sitä, miltä yhdet ensimmäisistä metalli-levyistäni kuulostavat minusta tänään - onko Somewhere in Time edelleen hyvä, ilman nostalgialaseja? Entä The Number of the Beast?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti